Olli-Markus Taivainen toivoo sadetta ja aikoo aloittaa ylivauhdilla

 

Kuva: SSL

Kuva: SSL

Mikkeliläiseen suunnistusseura Naviin täksi kaudeksi vaihtanut Olli-Markus Taivainen lähtee Ponsan kisaan puolustavana miesten sarjan suomenmestarina. Taivainen vietti juniorina kesiä Kangasalla isovanhempiensa luona, mistä oli helpompi kulkea Etelä-Suomen kilpailuihin.

Tänä keväänä Taivainen oli Huippuliigan ensimmäisissä kilpailuissa Siljarastien keskimatkalla kahdeksas ja FinnSpringin pitkällä matkalla neljäs. Tärkeimmät tavoitteet ovat heinäkuun alun MM-kilpailuissa, mutta SM-keskimatka sytyttää miehen aina.

Mikä on kevään kunto?

‒ Onnistunut talvi takana, muistaakseni ehjin mihin olen yleisessä sarjassa kyennyt. Sitä myötä kehitystäkin on ollut havaittavissa. Kevään vire vaihtelee päivittäin sen mukaan sataako vai paistaako. Jos sataa niin vauhti löytyy itsestään, jos paistaa niin täytyy vähän käskyttää ja kisan jälkeen kärsiä tulehduksesta keuhko-osastolla.

Lähdet matkaan puolustavana mestarina. Millä taktiikalla lähdet puolustamaan mestaruutta?

‒ Ylivauhdilla! Täytyy juosta ihan päättömän lujaa ja isolla riskillä jos meinaa näitä voittaa. Karttaa ei paljoa tarvitse vilkuilla kun maasto on yhtä tuttu kuin muillekin Pirkanmaalla suunnistamaan opetelleille.

Pääsit juniorina harjoittelemaan Ponsassa viettäessäsi kesiä Kangasalla. Millainen muistikuva on maastosta mielessä?

‒ ”Sata kilsaa Ponsaa lisää” oli Humu Heikkisen [kangasalalainen elävä legenda, toim. huom.] lanseeraama ratkaisu kaikkeen. Nykyään viljelen samaa itsekin, tosin Ponsan sijaan Saviahoon, Tahkovaaraan, Peguerinokseen tai Veskimöisa-Pokaan linkittäen. Apukäyrän kartta oli ehkä ylikartoitettu mutta onhan se siistin näköinen. Harmittaa että karttapaloista päätellen Junnu [uuden kartan tekijä Janne Weckman] on tehnyt maastosta luettavan version. En usko, että Ponsa olisi koskaan saanut samanlaista legendaarista asemaa pirkanmaalaisen suunnistusmaailman taivaana, jos kartta olisi alunperinkin näyttänyt siltä miltä kisakartta tulee näyttämään.

Mitä mietit lähtöviivalla?

‒ Samaa mitä Harri Pajula Sippu-Jukolan puomilla, kun avausosuuden miehet lähestyivät viimeistä rastia.

Millainen on kova keskimatkan suunnistaja? Löytyisikö täsmävinkki, miten sellaiseksi tullaan?

‒ Keskimatka on aika raaka matka. Vauhti on huipputasolla kovaa alusta alkaen ja kaikki suunnistustyö tapahtuu lähes täydestä vauhdista. Kaikki kovat fyysiset ja taidolliset vaatimukset ovat kuitenkin vain edellytyksiä hyvälle tulokselle. Kun ominaisuudet ovat riittävällä tasolla, hyväksi keskimatkan kilpailijaksi voi kehittyä vain kilpailemalla kovatasoisia keskimatkoja monenlaisissa maastoissa.

SM-keskimatka on itselläni yksi tärkeä etappi matkalla siihen, että voin hamassa haimatulehduksessa toivottavasti todeta olleeni ainakin kohtuullisen kova keskimatkan suunnistaja.